Hoito on osoittautunut minullekin pomminvarmaksi ruokapaikaksi jykevän pelkistettyine ulkoasuineen ja loistavan keskeisine sijainteineen. Kevyttä henkistä työtä tekevä ihminen ei päivittäin Hoidossa aterioi, mutta säännöllisesti kuitenkin. Suosikkejani ovat kasvishampurilainen eli veggie burger ja terveellinen kalamojakka, tuo kaikkien keittojen kuningas. Joskus on sorruttava tuhtiin omelettiin tai lämpimään mustikkapiirakkaan, blueberry pie, joka on parasta jäätelön kera.

Hoidon historiaa ei silti voi irrottaa suomalaisyhteisön vaiheista, ja alun perin Hoito on ollut kaikkea muuta kuin yliopistonuorten suosima ajanviettopaikka. Ajatus Hoidon perustamisesta kehkeytyi suomalaisten bush workereiden keskuudessa Nipigonissa vuonna 1918. Elettiin poliittisen kuohunnan aikoja. Suomessa käytiin Euroopan historian verisintä sisällissotaa, ja Kanadan sosiaalidemokraattisen puolueen suomalainen jaosto julistettiin laittomaksi. Juuri tämä suomalaisten sosiaalidemokraattien ryhmä oli Suomalaisen Työväen Temppelin suurin osakas.

Nipigoniin saapui vuoden 1918 tammikuussa ammattiyhdistysaktiivi A.T. Hill. Hän oli tullut kämpille aikomuksenaan muun muassa promotoida vastikään perustettua vasemmistolaista kanadansuomalaislehteä nimeltä Vapaus. Suurimmaksi osaksi nuorista naimattomista miehistä koostunut bush workereiden joukko esitti valituksensa A.T. Hillille: kaupungista oli vaikeaa löytää kunnollista ateriaa reiluun hintaan.

Kokki Hulda Jääskeläinen totesi, että voisi työtovereineen yhtä hyvin työskennellä kaupungissa, kunhan jostakin järjestettäisiin tilat ja välineet – ja kunnon palkka.

Hoidon organisointityöryhmän ensimmäinen kokous pidettiin maaliskuussa 1918. Komiteaan kuuluivat puheenjohtaja F. Laine, sihteeri A.T. Hill ja jäsenet A. Lehto, N. Nurmi, E. Maki ja V. Pelto. Tämä komitea keräsi 300 taalaa pienissä viiden taalan ”toverilainan” erissä mahdollisilta asiakkailta ja maksoi Finnish Building Co:lle, joka hoiti Työväen Temppelin kiinteistöä, 100 taalan ensimmäisen vuokraerän.

Ensimmäiseksi Hoidon johtajaksi valittiin A.T. Hill. Hän oli tuohon aikaan vasta 21-vuotias mutta opiskellut liiketaloutta, kirjanpitoa ja englannin kieltä. Vuoden kuluttua A.T. Hill jätti tehtävänsä ja palasi poliittisen aktivismin pariin: hän oli muun muassa perustamassa Kanadan kommunistista puoluetta vuonna 1921. Poliittinen toiminta ajoi hänet myös viideksi vuodeksi Kingstonin rangaistuslaitokseen.

Hoito toimi perustamisestaan lähtien osuuskuntamuodossa, kunnes vuonna 1974 ravintola siirtyi kaksitoista vuotta aiemmin perustetun Finlandia Clubin alaisuuteen. Tuolloin perustettiin osakeyhtiö, jonka osakkeet Finlandia Club omistaa. Finlandia Clubin johtokunta on siis vastuussa Hoidon liiketoiminnasta. Nykyisin Hoidon johtokuntaan kuuluvat samat jäsenet kuin Clubin johtokuntaan.

Taloudellisten ja poliittisten kiistojen läpi Hoito pysyi uskollisena alkuperäiselle ajatukselleen. Perusperiaatteiltaan Hoito palvelee asiakaskuntaa samoin kuin vuonna 1918 ja tarjoaa tukevia, isoja annoksia edulliseen hintaan.

Vielä 1970-luvulle asti suurin osa kanta-asiakkaista osti lounastikettejä tai maksoi kiinteän taksan ja söi niin paljon kuin jaksoi isoissa yhteispöydissä. Joka pöytään mahtui 12 nälkäistä. 1960-luvulla kiinteä taksa oli taalan, 1930-luvulla vain 25 senttiä.

Voin kuvitella, että entisaikojen bush workerin lempiruokalista on näyttänyt toisenlaiselta kuin omani. Pieni kalamojakka-annos ja tomato and lettuce sandwich tuskin riittivät pitämään raavasta miestä metsätyökunnossa. Hoidon 90-vuotisjuhlaa vietetään lauantaina 17.5. kakkukahvien kera. Toivottavasti tapaamme siellä!

Anna-Kaisa Kontinaho

  Sivujen suunnittelu
Jani Kärppä