Suomessa yleiset pesukoneet tapaavat olla taloyhtiöiden tiloissa, mutta Pohjois-Amerikassa itsepal- velupesulat ovat näkyvä osa katukuvaa. Kymmenien pesukoneiden valikoima, seinustalla olevat kuivurit, nurkassa leikkivä lapsi, tuttavien kohtaamiset ja take away -kahvikuppi kädessä pyykkejään odottelevat ihmiset tuntuvat oudon tutuilta. Ensimmäisen kerran pesulaan astuessa tuntuu itse asiassa kuin hyppäisi elokuvaan tai televisiosarjaan.

Valkokankaalla korttelin nurkassa oleva pesula on saanut todistaa vaikka mitä. Tällaisessa paikassa newyorkilaisnuoret ovat selvitelleet ihmissuhdeongelmiaan likapyykkikorin äärellä tai kaksi satunnaista kulkijaa on edennyt small talkin takaa oikeaan kohtaamiseen.

Älä koskaan jätä pyykkejäsi vartioimatta! muistuttaa lappu thunderbäylaisen pesulani seinässä, ja tähän ajatukseen perustuu myös pesuloiden näkyvyys popu- laarikulttuurissa. Kun pyykkikone pyörittää sisältöään, odottavan aika on pitkä ja jutustellessa se kuluu nopeammin. Ei siis ihme, että käsikirjoittajien pohtiessa sopivaa paikkaa toisilleen tuntemattomien henkilöhahmojen yhteen saattamiseksi, pesula on valikoitunut luontevaksi vaihtoeh- doksi. Pesulatapaamiset on ikuistettu myös useaan lauluun.

Asetelman käyttökelpoisuudelle saattaa pian olla tiedossa parasta ennen -päiväys. Vastikään esimerkiksi vakipesulani seinälle ilmestyi paikalla olevasta langattomasta verkkoyhteydestä kertova ilmoitus. Jos kaikki jatkossa alkavat kaivaa pesuohjelmansa ajaksi esiin miniläppärin tai kännykän ja uppoutuvat netin sisältöön, hetkellisille juttutuokioille on tiedossa armoton inflaatio.

Toistaiseksi en ole pohjoisamerikkalaisten pesulareissujeni aikana päässyt todistamaan elämää suurempia välikohtauksia, mutta toivossa on hyvä elää. Ehkä vielä jonakin päivänä. Joka tapauksessa pesulavisiitit ovat avanneet uuden pienen kurkistusaukon paikalliseen arkeen.

Samalla kun olen syöttänyt kaksikymmentäviisisenttisiä pesukoneeseen, viereiseen triplakokoiseen koneeseen on ladattu täysi lasti pelkkiä lasten farkkuja ja muutaman metrin päässä pesulassa kohdanneet tuttavat ovat kerranneet kuulumisiaan. Thunder Bayssä tuntuu myös vallitsevan luottamus kanssaihmisten rehellisyyttä kohtaan: moni hurauttaa autollaan muille asioille laitettuaan kuivurin pyörimään ja palaa vasta myöhemmin noutamaan valmiit vaatteensa.

Kun Suomessa seuraavan kerran tapitan televisiosta pesulassa käytävää keskustelua, tiedän minne ajatukseni vaeltavat: Port Arthuriin, keskelle hurisevaa Dexter-koneiden rivistöä ja vienoa laventelin tuoksua.

Anna-Leena Pyykönen

  Sivujen suunnittelu
Jani Kärppä